Picun uusi blogi löytyy picustories.wordpress.com/

Aika taas kulunut ihan sallimattoman nopeasti. Eikä blogin päivitykset tahdo kulkea samaa vauhtia. Missäköhän on vika... :D

Noh, tapahtuhan tossa syksyllä vaikka mitä. Piculta leikattiin se aijemmin mainittu kipeä jalka ja paraneminen on meneillään. Tosi pieneksi ehti nuo lihakset surkastua, mutta kyllä sinne vielä lihakset treenaillaan takas. ;)

Ollaan käyty vesijumpassa Picun kanssa Viikissä jo monta viikkoa. Neiti on niin kauan tyytyväinen siellä vedessä, kunhan saisi oman tahtonsa mukaan niitä namuja suuhun tasasta tahtia. Onneksi Piculla ei ole liikapainon kanssa ongelmia, olisi siinäkin selittämistä, että koirani lihosi vesijuoksussaan... (Tästä saa kyllä kuvan kuinka lellitty tämäkin puudeli on ja saa tahonsa aina läpi, itse olen kyllä eri mieltä... - Niinhän ne kaikki sanoo.)

Näin vähän myöhäset uuden vuoden toivotukset! Ja tottakai ilmeellä! 

On tässä jo kerennyt hurahtaa kuukausia viimisestä postauksesta. Jos sitä nyt taas vähän panostaisi... :)

Picun oikea takajalka on ollut jo pitempään kipeä. Menoa se ei näytä haittaavan neitiä, sillä hyppiminen ja riehuminen ei ehkä kuuluisi asiaan. Iltalenkillä Picu tosin on välillä hyppinyt jonkin matkaa kolmella jalalla. Painoakaan ei varaa tämän jalan päälle kun seisoo neljällä jalalla. On siis tässä parisen kuukautta eläinlääkärissä käyty ja röntgenkuvistakaan ei ole voitu sanoa mitään varmaa. Legg perthekseen kun oireet viittaa, mutta kuvissa ei ole selviä muutoksia näkynyt. Saa nyt nähdä mikä seuraavaksi on ohjelmassa, kun lääkärin pitäisi soittaa.

Picu on silti villi oma itsensä. Uusinta uutta on roikkuminen sohvan nojan reunalla, niin että etutassut roikkuvat reunalta ja takajalat on kippurassa nojaa vasten. Kuva saattaisi selventää ehkä paremmin, täytyy kai semmonen jossain vaiheessa onnistua nappasemaan.

Kuvia ei pahemmin ole tullut otettua, kiitos kiireisen omistajan, mutta tässä nyt yksi (huono sellainen). Picu lempipuuhassaan, ihmisiä ja koiria vahtimassa ikkunasta.

Piculla on tulossa jonkinmoinen kriisi, enkä usko siihen kasvatuksen vaikuttaneen. Se kun on kaikista ötököistä ja linnuista ihan pihalla, ja nyt jo vähäin muistakin. Luulin Picun olevan villakoira, mutta ilolla otan vastaan villakoiran, jossa piilee kaukaa Austraaliasta matkustanut pieni kenguru. ;)

Aivan mainio, kun se kiidätää tuhatta ja sataa!

Picu ei jostain kumman syystä ole lämmennyt Icolle. Picu kun ehti tottua vanhaan herrasmies Danteen, jota vasten voi hyppiä ja pomppia, eikä se hyökkää kimppuun riehumaan. 

Ico: 'Kato mitä mä osaan!'

Picu: 'Täältä pesee!'

Keskiviikkona nokka kohti mökkiä. Saapi nähdä kastaako Picu varpaitakaan veteen. :)

Juhannus koitti ja Picu sai maukkaan raa'an ydinluun kirsunsa eteen. Ennakkoluulot olivat korkealla eräillä. 'Eihän tuommonen pikku rääpäle mitään raakaa luuta söisi.' - Ja pah, sanoo Picu! ;) Jos Piculta kysyttäisiin, niin meidän 'hienosto Fifi' söisi luita päivät pitkät.

    

Ruokailuseurana toimi isovillakoirapojat Dante ja Ico.

    

Porukan reilusti vanhin, Dante 13,5v, sai erikoiskohtelua kipeän niskansa takia. Ico, 5 kk pojan rääpäle, söi yhtä asiantuntevasti aarettaan, kuin Picu. Nuorimmat jaksoivat jyystää luitaan paljon kauemmin ja hartaammin. Nämä villakoirat eivät ole uusavuttomia. ;)

Täytyyhän koirillakin olla oma juhannus, jos ei kokkoa, niin ainakin ydinluu.